Nothing to lose

Tällä hetkellä olen keskellä myrskyä. Itken, raivoan ja kylven itsesäälissä ja stressissä.
Minulla ei ole pitkään aikaan ollut näin paha olla. Itkettää ihan hirveästi ja haluan vaan että elämä olisi helpompaa.
Olen suhteessa niin kylmän ja tunteettoman miehen kanssa, mutten voi päästää irtikään.
Nyt on vaikea jo hengittää.
Pitäisikö jättää se ihminen ketä rakastan niin paljon etten ole ketään näin rakastanutkaan.
Olen selvästi itsetuhoinen kun jään tähän suhteeseen, mutta en vaan voi olla ilmankaan.
Kärsin henkisestä väkivallasta kokoajan, joka päivä.
Mies ottaa yhteyttä kun haluaa, ja jättää vastaamatta viesteihini. Kun yritän puhua siitä, se stressaa häntä. Hän ei halua stressiä.
Ja minähän olen maailman stressaavin ihminen!
En tiedä kuinka kauan enää jaksan.
ITKETTÄÄ NIIN PIRUSTI!
Mikään ei mene hyvin eikä mikään parane enkä jaksa enää odottaa!
Tarvitsen niin paljon tukea, lämmintä syliä, ja mies ketä rakastan ei anna sitä. Itseasiassa hän ei ole sanonut rakastavansa minua pitkään aikaan.
Käyttääkö hän minua hyväkseen? Alkaa tuntua siltä.

Ei sydän osannut väistää

Vuosien ajan olen luullut että asiat paranee varmasti tulevaisuudessa, ja että tämä kaikki kamaluus kannattaa kestää, koska tulevaisuudessa tulen olemaan jotain, tai minulla tulee olemaan jotain. Olen 19-vuotias tyttö, joka sairastui masennukseen virallisesti (paperilla) 11-vuotiaana ala-asteella. Olen siis 8 vuotta jo odottanut parempia aikoja.. tuleeko ne koskaan?
Analysoin kaikkea liikaa, ja uskon oikeasti olevani hieman sekaisin päästä. En vaan osaa elää.
Kaikki on niin vaikeaa, vaikka kaikki menisi hyvin. Aina on jotain huonosti vaikkei haluaisi. Aina on joku joka ei tykkää minusta, enkä voi asialle mitään. En loppuen lopuksi pysty kontrolloimaan omaa elämääni!
Olen vihdoin päättänyt lukion tänä syksynä ja odotan nyt vaan lakkia. Koulu on aina aiheuttanut minulle niin paljon stressiä, että vaikken nyt oikeasti käykään koulussa enää niin en voi olla rauhassa ennen kuin se lakki on saatu, ja jokin takaa minulle että kaikki on hyvin...valmista.
Haluan aina että kaikki on valmista. Ja stressaan kun ymmärrän, ettei elämä tule ikinä olemaan valmista. MIKÄÄN ei tule olemaan kokonaan valmista..ikinä.
En voi mitenkään elää tämän kanssa.
Stressaan niin äärettömästi kaikesta.
En osaa elää.