Vuosien ajan olen luullut että asiat paranee varmasti tulevaisuudessa, ja että tämä kaikki kamaluus kannattaa kestää, koska tulevaisuudessa tulen olemaan jotain, tai minulla tulee olemaan jotain. Olen 19-vuotias tyttö, joka sairastui masennukseen virallisesti (paperilla) 11-vuotiaana ala-asteella. Olen siis 8 vuotta jo odottanut parempia aikoja.. tuleeko ne koskaan?
Analysoin kaikkea liikaa, ja uskon oikeasti olevani hieman sekaisin päästä. En vaan osaa elää.
Kaikki on niin vaikeaa, vaikka kaikki menisi hyvin. Aina on jotain huonosti vaikkei haluaisi. Aina on joku joka ei tykkää minusta, enkä voi asialle mitään. En loppuen lopuksi pysty kontrolloimaan omaa elämääni!
Olen vihdoin päättänyt lukion tänä syksynä ja odotan nyt vaan lakkia. Koulu on aina aiheuttanut minulle niin paljon stressiä, että vaikken nyt oikeasti käykään koulussa enää niin en voi olla rauhassa ennen kuin se lakki on saatu, ja jokin takaa minulle että kaikki on hyvin...valmista.
Haluan aina että kaikki on valmista. Ja stressaan kun ymmärrän, ettei elämä tule ikinä olemaan valmista. MIKÄÄN ei tule olemaan kokonaan valmista..ikinä.
En voi mitenkään elää tämän kanssa.
Stressaan niin äärettömästi kaikesta.
En osaa elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaiva syvemmältä. Avaudu.