Tällä hetkellä olen keskellä myrskyä. Itken, raivoan ja kylven itsesäälissä ja stressissä.
Minulla ei ole pitkään aikaan ollut näin paha olla. Itkettää ihan hirveästi ja haluan vaan että elämä olisi helpompaa.
Olen suhteessa niin kylmän ja tunteettoman miehen kanssa, mutten voi päästää irtikään.
Nyt on vaikea jo hengittää.
Pitäisikö jättää se ihminen ketä rakastan niin paljon etten ole ketään näin rakastanutkaan.
Olen selvästi itsetuhoinen kun jään tähän suhteeseen, mutta en vaan voi olla ilmankaan.
Kärsin henkisestä väkivallasta kokoajan, joka päivä.
Mies ottaa yhteyttä kun haluaa, ja jättää vastaamatta viesteihini. Kun yritän puhua siitä, se stressaa häntä. Hän ei halua stressiä.
Ja minähän olen maailman stressaavin ihminen!
En tiedä kuinka kauan enää jaksan.
ITKETTÄÄ NIIN PIRUSTI!
Mikään ei mene hyvin eikä mikään parane enkä jaksa enää odottaa!
Tarvitsen niin paljon tukea, lämmintä syliä, ja mies ketä rakastan ei anna sitä. Itseasiassa hän ei ole sanonut rakastavansa minua pitkään aikaan.
Käyttääkö hän minua hyväkseen? Alkaa tuntua siltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaiva syvemmältä. Avaudu.